lauantai 16. syyskuuta 2017

KUN PELI OLI PELATTU

Muistatteko kun meidän kolmonen viime keväänä pitkin hampain päätti jatkaa sitä sählyä. Joukkueella oli ollut tappioputki ja poikaa veti enemmän kaverit ja ostoskeskus, kun sählymaalin vartioiminen. Itse olen sitä mieltä, että harrastamaan pakottaminen ei ole kenenkään etu, mutta myös sitä mieltä, että harrastus on lapselle ja nuorelle erittäin hyvä asia. Se opettaa vastuunkantoa, kohottaa kuntoa (jos kyseessä urheilu), antaa kokemuksia yhteisestä tekemisestä ja joukkuehengestä jne. Harrastava nuori myös harvemmin joutuu siihen porukkaan, jolla on niin paljon liikaa aikaa, että sitä aletaan käyttää hölmöilyyn. Olimme siis hyvillämme, kun ei heittänyt hanskoja tiskiin.

Hyvillänsä on ollut poikakin. Kauden alettua hän saikin siirron vuotta vanhempien joukkueeseen ja on nyt parhaimmillaan keikkunut kahdessa joukkueessa. On osallistunut kaksiin harkkoihin, koulun liikuntatunteihin ja aamuharkkoihin. Peliä näyttää pukkaavan lähes joka viikonloppu. Tänään on menossa Porvooseen, jonne ei valitettavasti voida mennä mukaan, kun on mainosten jako ja sen päälle iltavuoro. Viime viikonloppuna olimme kuitenkin sen viime vuoden joukkueen matkassa Helsingissä, jossa pelasivat sekä lauantaina että sunnuntaina. 


Kahvilla Robert's Coffee Jugendissa. Kaunis.




Kuopus pistettiin lauantaiaamuna Onnibussilla Tampereelle siskoaan katsomaan. Miehen ja kakkosen kanssa käytiin harjoittelemassa puikolla syömistä, että ei ensi kesänä Japanissa kuolla sitten ainakaan nälkään sen vuoksi, jos siellä ei ole haarukkaa ja veistä tarjolla. Helsinki oli vetinen, joten kuvaamaan ei tarvinnut lauantaina ruveta. Hoidettiin siis asioita. Miehelle piti löytää tummapuku ja ottaa hänestä kuvat. Minun pukuni kaipasi kenkiä ja laukkua. Kakkonen katosi serkkunsa kanssa omille menoilleen. Itselleni ostin kahvia ja kauneimmat villasukat kirjan. On siis puikot olleet siinäkin käytössä:).


Hauska kukkateline ja  alla se parkkiruudun kokoinen minitalo. Sinne oli niin pitkä jono, että ei edes yritetty sisälle asti.


Miehen puku löytyi ja sitä sovitettiin näin tyylikkäässä sovituskopissa.


Yövyimme huoneistossa Iso-Roobertinkadulla poikien kanssa. Kun viimeinen peli oli pelattu, käpyttelimme pelimiehen ja miehen kanssa Helsingin iltaan herkkuja ostamaan. Meillä on miehen kanssa sellainen Helsinki-tapa, että haemme iltaan herkut Stocmannin herkusta. Nyt se mokoma oli jo mennyt kiinni, joten oli tehtävä suunnitelman muutos. K-kauppa sai kelvata ja hyvät herkut sieltäkin löytyi. Kolmonen osti Subin. Kakkonen oli omat herkkunsa napannut serkkunsa kanssa seikkaillessaan. Sitten vain herkut esiin ja sänkyyn syömään. Niinkin meillä on tapana tehdä.

ps. Eilen saapui odotettu paketti. Miehen väitöskirja on nyt painettu kansiin ja se projekti on taas askelta lähempänä loppuaan. Huh. 

15 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Onnittelut miehellesi siitä että väitöskirja on vihdoinkin valmis, ja onnittelut koko perheelle. Kiva reissu teillä HElsingissä, aika kivan näköinen tuo minitalo. Vau;Japani, aikamoinen reissu teillä tulossa ensi kesänä.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: On se ollut käsittämättömän iso projekti. Harva ehkä ymmärtääkään. Alan olla itsekin kovin innoissani tuosta Japanista, johon en ilman kakkostani olisi ehkä koskaan halunnut edes matkustaa. Nyt haluan ihan todella paljon. Ihmeellinen maa.

Satu kirjoitti...

Onnea miehellesi! Kivoja kuvia. Harvoin tulee käytyä Helsingissä, vaikka ihan siinä naapurissa asunkin. :-D Tuotakaan minitaloa en ole nähnyt!

Airi kirjoitti...

Hienoja uutisia joka rintamalta. Mielenkiintoista sitten aikanaan kuulla, joko Japanissa serveerataan haarukoin ja veitsin. Omasta matkastani sinne paljon aikaa, silloin ei. Menestystä teille kaikille!

Allu kirjoitti...

Hyvä hyvä

Matkatar kirjoitti...

Huh, onnea miehellesi meiltäkin! Ai olette Japaniin menossa ensi vuonna? Kuulostaa eksoottiselta, itse en ole ikinä sielläpäin käynytkään. Jostain syystä ei kauheasti ole kiinnostanutkaan. No, Kiinan muuri olisi ehkä kiva nähdä :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Jotenkin tuntuu aina Helsingissä käydessä, ettei siellä pysty keskittymään kuvaamiseen. Nytkin oli vain jotakin räpsyjä sieltä ja täältä. Ehkä joskus teemme valokuvausretken Helsinkiin ja keskitymme ihan vain kaupungin ikuistamiseen?

Airi: ihanko totta? Ehkä pakkaan varmuuden vuoksi oman haarukan ja veitsen kassiin. Sen verran amatöörimäistä oli tuo minun tikkujen käyttö. Tai sitten pitää vain ostaa pakkaus kotiin ja ruveta tosissaan treenaamaan:).

Allu: TOSI TOSI HYVÄ.

Matkatar: En minäkään ole koskaan edes haikaillut Japaniin, mutta nyt kun olemme menossa sinne ja olen lukenut matkaoppaita ja katsonut "Top 5-videoita" ja lukenut Japani-blogeja, niin en malta odottaa, että pääsen sinne. Se tuntuu käsittämättömän ihmeelliselle maalle. Eli tämä on kakkosen 18-vuotismatka, jonne lähdemme minä, mies ja kakkonen. Ja kiitos onnitteluista.

Sanna kirjoitti...

Mahtavaa kuulla, että kummipojan pelit sujuu! Toivottavasti jossain kohtaa pelejä on taas näillä seuduilla, niin päästään kannustamaan.

Myöhästyneet onnittelut sinulle ihana ystäväni. Perässä tullaan tuota pikaa 🙂. Ja onnittelut sinne puolisollesikin valtavasta urakasta!!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Sannaseni: Peliä tuntuu pukkaavan joka ikinen viikonloppu. Hyvä jos olisi sielläkin suunnalla, kun on muutenkin nykyään aihetta tulla sinne. Ja TULETTEHAN te juhlimaan sitä miehen urakkaa, tulettehan?

Sanna kirjoitti...

Kyllä tullaan ☺ .

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Sanna: Siellä sitten:).

MatkaMartta kirjoitti...

Paljon onnea miehellesi ja miksei koko perheelle! Valtava urakka takana, olen siskoni ja yhden ystäväni vastaavaa urakkaa sivusta myös seurannut ja iso homma siinä on! Japanin kanssa mulle on käynyt vähän samoin, ei ole koskaan se maa mitenkään kiinnostanut, mutta nyt kun sinne on muuttanut hyvä ystävä perheineen ja toinen lapsista on vieläpä kummityttöni, niin kyllä houkuttaisi päästä käymään.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: Iso homma ja iso ilo, kun se lopulta on tehty:). Mitä enemmän Japanista näkee ja kuulee, sitä enemmän sinne hinkuaa päästä. Kiinnostava maa. Japanilainen ruoka ei tosin houkuttele minua mitenkään, mutta toivottavasti koen sen suhteen iloisia yllätyksiä. Jotenkin on sellainen tunne, että japanilainen ruoka on kalapainotteista, enkä itse ole ravintoloissa isompi kalaruokien ystävä, vaikka kotona kalaa syönkin. Raakaa kalaa en syö ollenkaan. Eikä muut merenelävät vedä puoleen yhtään sen enempää. Mutta ehkä minulta on mennyt Japanilaiset pihvit ja muut herkut ihan ohi?

Airi kirjoitti...

Vielä edelliseen. Haarukka ja veitsi toki menevät matkatavaroissa (heh), ja etenkin ruumassa, ettei väkivaltaa. :) Mutta hei, ilmaisin itseäni ympäripyöreästi. Vuosiaan ei osaa aina (onneksi) noteerata niin tarkkaan. Aloin oikeasti ynnätä, koska Japanin-turneeni. Ööf, kai noin 30 tai jotain vuotta aikaa. Minne se aika meni? Moni asia lienee muuttunut. Mutta toivottavasti ei fiilis. Ja Kioto, johon rakastuin paljon enemmän kuin Tokioon. Matka kuitenkin oli huikean antoisa, ja niin varmaan myös teillä tulee olemaan. Omien mieltymystenne mukaan.

Paljon onnea matkallenne - ja jo nyt Japanin-matkaraportteja odotellen. Niin hienoa lukea blogiasi - olen erittäin positiivisessa koukussa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Airi: Minä uskon myös olevani enemmän Kioto-ihminen kuin Tokio-ihminen. Jännä nähdä, että kumpaan perheen miesväki reissun jälkeen kallistuu? Sen lisäksi meinataan olla muutama yö kaupungin ulkopuolella. Kolmekymmentä vuotta sitten ei tainnut olla ihan jokaisen juttu matkustaa Japaniin. Ei varmaan vieläkään, mutta silloin voisin kuvitella, että se oli vieläkin eksoottisempaa? Japani-juttuja varmasti luvassa, jos ja kun matka toteutuu. Hotellit olen varannut, mutta en lentoja:).